-
Vuosi kaksinollayksineljä.
tammikuu 3rd, 2014
Helou helou helou. Bob, Mary, Timothy sekä kaikki muut karvaiset varpaankynnen nakertajat. Uusi vuosi uudet kujeet jejjee. Life sucks so far ja ainoa intervepsin taikaovi löytyy tällä hetkellä puhelimestani.
Mutta! Nähtävästi tää homma onnistuu jotenkuten puhelimitse.
Vuosi 2013 loppui semi ikävissä merkeissä ja vuoden viimeisenä päivänä suutuspäissäni kirosin entisen ystäväni(hurjat 1 kpl) alimpaan helvettiin ja toivon sydämeni pohjasta että tämä olento saapi niin saatanasti paskaa niskaansa tämän tulevan vuoden aikana ettei neiti tiedä miten päin seisoa.
Uh viehkeää. Klassiset kävi ja minut kohdataan (jälleen) viestillä jossa minua arvostellaan. Ei minkäänlaista selitystä siitä, mitä oon tehny väärin, eikä todellakaan mitään mahdollisuutta korjata mahdollisia virheitäni. Noh case closed, mä en jää enää kitisemään kenenkään tommosen perään.Tää väkertäminen puhelimitse on nii järkyttävää kuraa että suosiolla odotan mahdollisuutta tietokoneella päivitykseen. Siispä pientä hiljaisuutta luvassa blogin puolella.
Mutta! Jos itse haluaa henkkoht jotain katsausta elämästäni, niin kikkaa muaa uuh ja instafägist löytää mun kännikuvii ku mä elän, et jos on ikävä ni nokka kohti puhelimia, tääl mä oon yksin ja tylsistyny. Insta sekä kik tunnukset molemmat löytyy murwelo nikin takaa. Make my day, be connected with me 🙂 hurdurr 🙂 🙂 -
Itsekäs paska.
toukokuu 19th, 2013
Mulla on tässä nyt ollut oikeestaan aika paljon tällasia ahistuskohtauksia. Tänään taas iski yks.
Aikaisempi ahdistuskohtaus johtui ulkonäöstäni ja kaikesta mitä olen aikanani saanut aikaan ja naamakirjassa siitä kerroin.
<Avautuminen>
Tämä mielipide tulee harvemmalle minut tuntevalle kaverille yllätyksenä, mutta minun temppelini, kehoni, ruumiini, ruhoni on ruma, suuri ja epämuodostunut. Vihaan tätä, ja olen pyrkinyt hallitsemaan syömistäni erilaisilla keinoilla. Nyt minä astun julkisesti kaapista ulos. Edelleen haluan muuttua, mä haluan olla pienempi ja sirompi ja nätimpi. En halua lopettaa syömistä kokonaan. Olen tämän alkuvuoden liikkunut enemmän tehnyt enemmän syönyt vähemmän. Todennut että jos jatkan samalla tavalla minulle kehkeytyy tästä sairaus.Toisinaan mietin miksen mä ole tyytyväinen itseeni, miks mä en voi tiedostaa tämän urbaanilegenda-hyvännäköisyyteni samalla tavalla kuin ystäväni tiedostavat omansa? Mulla ei ole enää mitään selityksiä omalle käyttäytymismallilleni. Vihaan vaan itteeni niin paljon. Oon myös miettiny että miksi mä vihaan itseäni näin paljon. Etsin syyllistä ulkopuolelta. Olen siitä lähtien kun isä kännipäissään minua lähmi syyttäny isää kaikesta paskasta mikä mussa on väärin. Vihannu sitä ihmistä koska mä olen viallinen. Vihannu sitä koska mä en kelpaa kellekkään muulle ku sen sorkkimiselle. Sitä vihaa on korostanut vain se, että isäni käytös vaikutti edellisen parisuhteeni tuhoutumiselle.
Syytän itseäni koko aika siitä että olen tuhonnut miltei ainoat ystäväsuhteeni tässä kaupungissa ja koen tehneeni sen täysin kokonaan itse, en osaa nähdä tilanteen kokokuvaa. Sekä kaverieni käytös pönkittää mielikuviani siitä että minä olen tehnyt kaiken väärin. Minulle sanotaan yhtä ja toimitaan toisin kuin itse toimisin, en kykenisi sellaiseen selkärangattomuuteen. Siks mä olenkin yksin, koska mä olen niin anteeksiantamaton. Siks mut jätetään yksin. Kai. Tämä katkeroittaa minua.
Leikin joskus ajatuksella että kehitän itselleni puolitarkoituksella syömishäiriön. Eipä sekään kellekkään vahingossa tule. Jotta varmasti kutistuisin ja musta tulis pieni ja siro. Mutta sitten olen todennut että mitä jos mä inhoon itteeni ihan yhtä paljon vaikka olisin omalla mittapuullani ”hyvännäkönen”. Tässäkin asiassa mulla tosin astuu kuvaan järki. Mä en halua tuhota mun mahollisuuksia saada joku päivä lapsia. Mä en halua et vanhana mummona mulla ei osteoporoosi luut kestä liikkumista. Mä en halua loppupeleissä pilata tätä kehoa.
Musta on parhaimmillaan kehittymässä helvetin kärttynen, vihanen ja katkera ihminen. Mä en haluais sitäkään.
</avautuminen>Nyt kaikki tietää mitä mun päässä liikkuu. Mulle ei tarvi tulla tästä aiheesta kasvotusten puhumaan. Siitä tulee vain kiusallista.
Mulle ei kannata ehdottaa ammattiauttajia. Niitä on nähty tämän elämän aikana jo ihan tarpeeksi.Piti vaan päästä avautuu. Sellanen päivä tänään.
Sain monelta ihmiseltä mielipiteitä ja kannustusta jatkaa ”oikeaan suuntaan”. Oli vähän aikaa hyvä olo. Oli olo että ihmiset välittää.
Mutta nyt on olotila tullut takaisin. Mun pitäisi keskittyä hyviin asioihin mitä mulla on.
Mulla on työharjottelupaikka.
Mulla on koti.
Mulla on kissa.
Mulla on tulevaisuus.Mut nyt toi helvetin tulevaisuus kummittelee taas. Mä en halua tätä elämää mitä mulla on. Mut mitä vittua mä haluan?
Mä en halua sitä mitä mulla on nyt tulossa. Mut mä en tiiä mitä pitäis muuttaa et oisin tyytyväinen.
Entinen kuvaamataidon opettajani laittoi naamakirja avautumiselleni viestin:
Moi,
päivityksessäsi mainitsit, että ammattiapua on turha ehdottaa. Ehdotan silti. Sun tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että olet todellakin sen tarpeessa. Vaikka olisitkin sitä kokeillut aikaisemmin, ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia nyt. Kaikilla on ahdistuneita olotiloja ja tyytymättömyyttä omaan itsensää ja ulkomuotoonsa jne, mutta tuo tuntuu kumpuavan syvemmältä.
Se, että kerron sulle, että oot mun mielestä söpö, kaunis, ihana ja hauska ei varmasti kanna pitkälle, vaikka sitä vilpittömimmin tarkoitankin. Toivoisin, että hakisit/vaatisit saada apua noihin juttuihin, mistä tuo sun olotila todellisuudessa kumpuaa. Olet todellakin sen arvoinen. Toivottavasti ymmärrät sen. Toi sun ajatuskulku ei tule siitä, mitä olet, vaan siitä, mitä ajattelet. Ymmärräthän. Sä olet hyvä ja arvokas, mutta sun pitää vain ymmärtää se.
Todella toivon, että olosi helpottuu.
Mä en vaan usko et vaikka menisin kenelle tahansa juttelemaan mun asioista mikään ei muuttuisi mihinkään.
Ja tiän et tää on vaa tauti joka puhuu, mut mun mielestä en oo kyl minkään arvonen.
-
Karkumatka
helmikuu 23rd, 2013
Voin puolustautuu et kohtaus tuli ku ite nii ahkerasti kaiveli. Säätänä! En mä oo hullu ku vaa silloo ku mua yllytetää siihe!
-
Dilemma.
helmikuu 23rd, 2013
Koiran naama tuolla siks ku oon päättän myyä Aden. Syystä että en koe olevani tarpeeksi hyvä omistaja ja kun on jostain asiasta vastuussa ei saa olla itsekäs. Olisi helvetin itsekästä pitää koira jollei pysty tarjoamaan sille kaikkia sen vaatimia aktiviteetteja.
Päätös on monen mielestä fiksuin teko minkä ikinä olen tehnyt. Mut tää satuttaa niin hirveesti. Itku.
-
Kiinni kurominen.
joulukuu 15th, 2012
Joten siksi minä tässä nyt laitan oikeassa järjestyksessä tapahtumat tähän päivään saakka (14.12.2012. lauantain merkintä tulee näillä näkymin myöhässä.. TÄttärää)
— Leikitään että tämä vastaus oli viime torstain (13.12.2012) sillä torstai oli niin ultimaattisen kauhea päivä etten halua muistaa sitä :c —
8.12.-9.12.2012
10.12.-11.12.2012
äksmenei katoin oottekste kateellisii?
12.12.2012
13.12.2012
Upouusi korvakoruni on siis yksinäinen. Yksinäinen susi vasemmassa korvassa. On minulla aijemmin ollut 3 ylimääräistä reikää mutta meikäläisellä on vissii joku allergia ku en ole koskaan voinut vaihtaa korvakorua aloituskorusta joksikin muuksi kun tosiaan ei ole parantunut lain.. Ja umpeutunut heti. No mut tää on joku muu ku kulta tai hopea koru en nyt uskalla sanoa et mikä kun en muista mutta joo. Toivottavasti tän kohalla mie voin ryhtyy koristelee korviani..
Niin ja siis pesukarhumeikit tuli kasvoilleni aika alkuvaiheessa päivää ja vasta illalla ennenkuin hiukset värjäsin pesin naamani puhtoiseksi, kuljin siis pitkin kaupunkia tännään pesukarhuna. Hih :———)
-
Nolo pyllynaama.
marraskuu 27th, 2012
Että sellaista… Hävettää kyllä kovin. Ja onneksi alkaa olo olla jo silleen parempi, en oo oikee piertää jaksanu ku oon ollu :C
Se on vaan se et ku toimeettomana istuu päivät pitkät ja näin. Mut keväällä hakeudun kouluun..Pääsin btw ylioppilaaksi uujea.
-
Pohhdiskelusmus.
lokakuu 12th, 2012
psst. onks se vaan mä vai onks sarjakuvablogit.com ollu jotenki erityisen ruuhkautunu viimeaikoina? :I
-
Meillä oli muutakin.
heinäkuu 31st, 2012
En halua edes ajatella koko asiaa. Alan itkeä vielä hirveän helposti.
Se suututtaa minua kaikista emotionaalisista tapahtumista eniten. Rupee vituttaan ajatella ihmistä. Rupee vituttaan kahta kauheammin jos ja kun itken.
Yritän sysätä kaikki ajatukset ihmisestä pois mielestäni, täyttämällä arkeni kaikella muulla. Se on haaste ihmiselle jolla ei ole taitoa ylläpitää sosiaalisia suhteita tai tehdä uusia sosiaalisia suhteita. Onnekseni minulla on sentään pari hassua höpönassua ihmistä jotka osaavat ylläpitää suhteita paremmin kuin minä.DAMN YOU KAKKAPYLLYPÄÄ! ;;_;;
Vihaan myös ristiriitaisa tunteita.. Joita minulla on helvetisti. Olen samaan aikaan hirveän vihainen, sitten taas pettynyt, ja toivon hirveästi että asiat olisivat toisin ja PERKELE kun asiat eivät ole millään mallilla!1Ps.
Näytän joltaa rekkalespolta.
Pps.
Hiukseni ovat rumat. Kuva otettiin ennen ”pieniä” muokkauksia ja nyt minulla on hölmönnäköiset kaljut kohdat korvien edessä..Ppps.
Kulmakarvani ovat nypityt. :——————————–) -
Vuosi
toukokuu 27th, 2012
yö vinguntaa. yöllä tuntuu kaikista pahimmalle. yksin.
-
Nyt ei oikee suju.
toukokuu 1st, 2012
Ps. Kiva ihmiset <3 ~+1100 ihmistä kahessa kuukaudessa. :3 tai sit se on vaan puolet siitä, mut kuitenkii, kiitos ihmisille. Pahoittelen deaktivitumista, mutta on syvältä tehdä merkintöjä kun itse on syvällä paskassa. :I
Sit ku aurinko paistaa risukasaan jälleen tulee merkintöjäkin vähän tiheämmin. On mulla kerrottavaa, muttei voimia kertoa.
Page 2