Category: Itsesääli

  • Ihminen on seksuaalinen olento. Niikuin bonobo

    marraskuu 9th, 2015

    Tähän alkuun varoituksen sana. Merkintä käsittelee seksiä.
    Jos tämä on sinulle hyvä lukija epämiellyttävä aihe suosittelen vaihtamaan sivustoa asap.

    Teitä on varoitettu.

    —-


    Röh. :I

    Murrwelo Posted in... Mitä?, Ahdistus, Aivomyrsky, Itsesääli, Miehet, Minusta | 4 Comments »

  • Missä on vika kun..

    huhtikuu 12th, 2015

    … isäntä on sika!?

    Onhan tässä toki se, että en oo mikää rohkein herra huu lähestyyn ketään tuttuakaan et MOI HALUUTSÄ JAKAA MUN KAA JUTTUJA KIINNOSTAAKS SUA MUN SEURA???!!!??
    Koska mä en vaan kehtaa. :I

    NYT MEEN KATTOO TELKKARII MOI!

    Murrwelo Posted inAhdistus, Ihmiset, Itsesääli, Minusta, Uivelo | 6 Comments »

  • Itsekäs paska.

    toukokuu 19th, 2013

    Mulla on tässä nyt ollut oikeestaan aika paljon tällasia ahistuskohtauksia. Tänään taas iski yks.

    Aikaisempi ahdistuskohtaus johtui ulkonäöstäni ja kaikesta mitä olen aikanani saanut aikaan ja naamakirjassa siitä kerroin.

    <Avautuminen>
    Tämä mielipide tulee harvemmalle minut tuntevalle kaverille yllätyksenä, mutta minun temppelini, kehoni, ruumiini, ruhoni on ruma, suuri ja epämuodostunut. Vihaan tätä, ja olen pyrkinyt hallitsemaan syömistäni erilaisilla keinoilla. Nyt minä astun julkisesti kaapista ulos. Edelleen haluan muuttua, mä haluan olla pienempi ja sirompi ja nätimpi. En halua lopettaa syömistä kokonaan. Olen tämän alkuvuoden liikkunut enemmän tehnyt enemmän syönyt vähemmän. Todennut että jos jatkan samalla tavalla minulle kehkeytyy tästä sairaus.

    Toisinaan mietin miksen mä ole tyytyväinen itseeni, miks mä en voi tiedostaa tämän urbaanilegenda-hyvännäköisyyteni samalla tavalla kuin ystäväni tiedostavat omansa? Mulla ei ole enää mitään selityksiä omalle käyttäytymismallilleni. Vihaan vaan itteeni niin paljon. Oon myös miettiny että miksi mä vihaan itseäni näin paljon. Etsin syyllistä ulkopuolelta. Olen siitä lähtien kun isä kännipäissään minua lähmi syyttäny isää kaikesta paskasta mikä mussa on väärin. Vihannu sitä ihmistä koska mä olen viallinen. Vihannu sitä koska mä en kelpaa kellekkään muulle ku sen sorkkimiselle. Sitä vihaa on korostanut vain se, että isäni käytös vaikutti edellisen parisuhteeni tuhoutumiselle.

    Syytän itseäni koko aika siitä että olen tuhonnut miltei ainoat ystäväsuhteeni tässä kaupungissa ja koen tehneeni sen täysin kokonaan itse, en osaa nähdä tilanteen kokokuvaa. Sekä kaverieni käytös pönkittää mielikuviani siitä että minä olen tehnyt kaiken väärin. Minulle sanotaan yhtä ja toimitaan toisin kuin itse toimisin, en kykenisi sellaiseen selkärangattomuuteen. Siks mä olenkin yksin, koska mä olen niin anteeksiantamaton. Siks mut jätetään yksin. Kai. Tämä katkeroittaa minua.

    Leikin joskus ajatuksella että kehitän itselleni puolitarkoituksella syömishäiriön. Eipä sekään kellekkään vahingossa tule. Jotta varmasti kutistuisin ja musta tulis pieni ja siro. Mutta sitten olen todennut että mitä jos mä inhoon itteeni ihan yhtä paljon vaikka olisin omalla mittapuullani ”hyvännäkönen”. Tässäkin asiassa mulla tosin astuu kuvaan järki. Mä en halua tuhota mun mahollisuuksia saada joku päivä lapsia. Mä en halua et vanhana mummona mulla ei osteoporoosi luut kestä liikkumista. Mä en halua loppupeleissä pilata tätä kehoa.
    Musta on parhaimmillaan kehittymässä helvetin kärttynen, vihanen ja katkera ihminen. Mä en haluais sitäkään.
    </avautuminen>

    Nyt kaikki tietää mitä mun päässä liikkuu. Mulle ei tarvi tulla tästä aiheesta kasvotusten puhumaan. Siitä tulee vain kiusallista.
    Mulle ei kannata ehdottaa ammattiauttajia. Niitä on nähty tämän elämän aikana jo ihan tarpeeksi.

    Piti vaan päästä avautuu. Sellanen päivä tänään.

    Sain monelta ihmiseltä mielipiteitä ja kannustusta jatkaa ”oikeaan suuntaan”. Oli vähän aikaa hyvä olo. Oli olo että ihmiset välittää.

    Mutta nyt on olotila tullut takaisin. Mun pitäisi keskittyä hyviin asioihin mitä mulla on.
    Mulla on työharjottelupaikka.
    Mulla on koti.
    Mulla on kissa.
    Mulla on tulevaisuus.

    Mut nyt toi helvetin tulevaisuus kummittelee taas. Mä en halua tätä elämää mitä mulla on. Mut mitä vittua mä haluan?

    Mä en halua sitä mitä mulla on nyt tulossa. Mut mä en tiiä mitä pitäis muuttaa et oisin tyytyväinen.

    Entinen kuvaamataidon opettajani laittoi naamakirja avautumiselleni viestin:

    Moi,

    päivityksessäsi mainitsit, että ammattiapua on turha ehdottaa. Ehdotan silti. Sun tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että olet todellakin sen tarpeessa. Vaikka olisitkin sitä kokeillut aikaisemmin, ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia nyt. Kaikilla on ahdistuneita olotiloja ja tyytymättömyyttä omaan itsensää ja ulkomuotoonsa jne, mutta tuo tuntuu kumpuavan syvemmältä.

    Se, että kerron sulle, että oot mun mielestä söpö, kaunis, ihana ja hauska ei varmasti kanna pitkälle, vaikka sitä vilpittömimmin tarkoitankin. Toivoisin, että hakisit/vaatisit saada apua noihin juttuihin, mistä tuo sun olotila todellisuudessa kumpuaa. Olet todellakin sen arvoinen. Toivottavasti ymmärrät sen. Toi sun ajatuskulku ei tule siitä, mitä olet, vaan siitä, mitä ajattelet. Ymmärräthän. Sä olet hyvä ja arvokas, mutta sun pitää vain ymmärtää se.

    Todella toivon, että olosi helpottuu.

     

    Mä en vaan usko et vaikka menisin kenelle tahansa juttelemaan mun asioista mikään ei muuttuisi mihinkään.

     

    Ja tiän et tää on vaa tauti joka puhuu, mut mun mielestä en oo kyl minkään arvonen.

    Murrwelo Posted inAhdistus, Itsesääli, Kyyneleitä | 4 Comments »

  • Dilemma.

    helmikuu 23rd, 2013

    Koiran naama tuolla siks ku oon päättän myyä Aden. Syystä että en koe olevani tarpeeksi hyvä omistaja ja kun on jostain asiasta vastuussa ei saa olla itsekäs. Olisi helvetin itsekästä pitää koira jollei pysty tarjoamaan sille kaikkia sen vaatimia aktiviteetteja.

    Päätös on monen mielestä fiksuin teko minkä ikinä olen tehnyt. Mut tää satuttaa niin hirveesti. Itku.

    Murrwelo Posted inAhdistus, Itsesääli, Kuulumisia, Kyyneleitä, Minusta | No Comments »

  • Kiinni kurominen.

    joulukuu 15th, 2012

     

    Joten siksi minä tässä nyt laitan oikeassa järjestyksessä tapahtumat tähän päivään saakka (14.12.2012. lauantain merkintä tulee näillä näkymin myöhässä.. TÄttärää)

    — Leikitään että tämä vastaus oli viime torstain (13.12.2012) sillä torstai oli niin ultimaattisen kauhea päivä etten halua muistaa sitä :c —

     

    8.12.-9.12.2012

     

    10.12.-11.12.2012

    äksmenei katoin oottekste kateellisii?

     

    12.12.2012

     

    13.12.2012

    Upouusi korvakoruni on siis yksinäinen. Yksinäinen susi vasemmassa korvassa. On minulla aijemmin ollut 3 ylimääräistä reikää mutta meikäläisellä on vissii joku allergia ku en ole koskaan voinut vaihtaa korvakorua aloituskorusta joksikin muuksi kun tosiaan ei ole parantunut lain.. Ja umpeutunut heti. No mut tää on joku muu ku kulta tai hopea koru en nyt uskalla sanoa et mikä kun en muista mutta joo. Toivottavasti tän kohalla mie voin ryhtyy koristelee korviani..

    Niin ja siis pesukarhumeikit tuli kasvoilleni aika alkuvaiheessa päivää ja vasta illalla ennenkuin hiukset värjäsin pesin naamani puhtoiseksi, kuljin siis pitkin kaupunkia tännään pesukarhuna. Hih :———)

    Murrwelo Posted inAhdistus, Arki, Hihihi, Hulukupulu, Ihmiset, Itsesääli, julkalendaari, Koiruus<3, Kuulumisia, Kyyneleitä, Minusta, Uivelo | 6 Comments »

  • Nolo pyllynaama.

    marraskuu 27th, 2012

    Että sellaista… Hävettää kyllä kovin. Ja onneksi alkaa olo olla jo silleen parempi, en oo oikee piertää jaksanu ku oon ollu :C
    Se on vaan se et ku toimeettomana istuu päivät pitkät ja näin. Mut keväällä hakeudun kouluun..

    Pääsin btw ylioppilaaksi uujea.

    Murrwelo Posted inAhdistus, Itsesääli, Kuulumisia | 2 Comments »

  • Vuosi

    toukokuu 27th, 2012

    yö vinguntaa. yöllä tuntuu kaikista pahimmalle. yksin.

    Murrwelo Posted inAhdistus, Itsesääli, Kyyneleitä | No Comments »

  • Ensimmäinen itku.

    helmikuu 15th, 2012

    Joskus olen toivonut että isäni olisi olematta. Olen saanut toiveistani haukut: miten voit olla noin kauhea ihmisperse ja toivoa tuollaista. Ajattele niitä joilla ei ole isää ollenkaan.

    Jollei se isä ole kuollut voi sen etsiä käsiinsä.
    Olen käytännössä ajatusta vastaan että hulluilta ja sairailta piuhat poikki ettei tule lisää hulluja ja sairaita, koska itse en koe itseäni niin kauheaksi otukseksi, ja olen kuitenkin hullun siemenestä. Koen että olen jopa parempi kuin jotkut ihmiset. Minulla on paljon enemmän elämänkokemusta kuin monella muulla ikätoverilla. Kun siis puhutaan ihmisistä jotka viettävät aikaa riehuen kaupungilla ja haaskaen elämänsä siihen.  Tai no mistä minä tiedän mitä muut minun ikäiseni tekevät. Minä se vain haaskaan elämääni tietokoneella.

    Jos minulla olisi nää ihmissuhteet kunnossa voisin paeta kotoa. Mutta kun olen tuhonnut perseilylläni kaikki suhteet Karjaalta. Enkä liian kauas uskalla mennä. Ehkäpä tämä on se piste jolloin pitäisi muuttaa pois kotoa kun ei voi elää saman katon alla oman isän kanssa. En vain uskalla. En halua katkaista napanuoraa äidin kanssa. Mie haluun asuu viel 50-vuotiaana äidin nurkissa. (FOREVERALONEEEE BAWW)

    Vittu näitä mun tilanteita.

     

    Terve vaan sarjakuvablogit täällä päin teiniangstaillaan kans.

    Murrwelo Posted inIhmiset, Itsesääli, Kyyneleitä | No Comments »