« | Home | »

  • Itsekäs paska.

    toukokuu 19th, 2013

    Mulla on tässä nyt ollut oikeestaan aika paljon tällasia ahistuskohtauksia. Tänään taas iski yks.

    Aikaisempi ahdistuskohtaus johtui ulkonäöstäni ja kaikesta mitä olen aikanani saanut aikaan ja naamakirjassa siitä kerroin.

    <Avautuminen>
    Tämä mielipide tulee harvemmalle minut tuntevalle kaverille yllätyksenä, mutta minun temppelini, kehoni, ruumiini, ruhoni on ruma, suuri ja epämuodostunut. Vihaan tätä, ja olen pyrkinyt hallitsemaan syömistäni erilaisilla keinoilla. Nyt minä astun julkisesti kaapista ulos. Edelleen haluan muuttua, mä haluan olla pienempi ja sirompi ja nätimpi. En halua lopettaa syömistä kokonaan. Olen tämän alkuvuoden liikkunut enemmän tehnyt enemmän syönyt vähemmän. Todennut että jos jatkan samalla tavalla minulle kehkeytyy tästä sairaus.

    Toisinaan mietin miksen mä ole tyytyväinen itseeni, miks mä en voi tiedostaa tämän urbaanilegenda-hyvännäköisyyteni samalla tavalla kuin ystäväni tiedostavat omansa? Mulla ei ole enää mitään selityksiä omalle käyttäytymismallilleni. Vihaan vaan itteeni niin paljon. Oon myös miettiny että miksi mä vihaan itseäni näin paljon. Etsin syyllistä ulkopuolelta. Olen siitä lähtien kun isä kännipäissään minua lähmi syyttäny isää kaikesta paskasta mikä mussa on väärin. Vihannu sitä ihmistä koska mä olen viallinen. Vihannu sitä koska mä en kelpaa kellekkään muulle ku sen sorkkimiselle. Sitä vihaa on korostanut vain se, että isäni käytös vaikutti edellisen parisuhteeni tuhoutumiselle.

    Syytän itseäni koko aika siitä että olen tuhonnut miltei ainoat ystäväsuhteeni tässä kaupungissa ja koen tehneeni sen täysin kokonaan itse, en osaa nähdä tilanteen kokokuvaa. Sekä kaverieni käytös pönkittää mielikuviani siitä että minä olen tehnyt kaiken väärin. Minulle sanotaan yhtä ja toimitaan toisin kuin itse toimisin, en kykenisi sellaiseen selkärangattomuuteen. Siks mä olenkin yksin, koska mä olen niin anteeksiantamaton. Siks mut jätetään yksin. Kai. Tämä katkeroittaa minua.

    Leikin joskus ajatuksella että kehitän itselleni puolitarkoituksella syömishäiriön. Eipä sekään kellekkään vahingossa tule. Jotta varmasti kutistuisin ja musta tulis pieni ja siro. Mutta sitten olen todennut että mitä jos mä inhoon itteeni ihan yhtä paljon vaikka olisin omalla mittapuullani ”hyvännäkönen”. Tässäkin asiassa mulla tosin astuu kuvaan järki. Mä en halua tuhota mun mahollisuuksia saada joku päivä lapsia. Mä en halua et vanhana mummona mulla ei osteoporoosi luut kestä liikkumista. Mä en halua loppupeleissä pilata tätä kehoa.
    Musta on parhaimmillaan kehittymässä helvetin kärttynen, vihanen ja katkera ihminen. Mä en haluais sitäkään.
    </avautuminen>

    Nyt kaikki tietää mitä mun päässä liikkuu. Mulle ei tarvi tulla tästä aiheesta kasvotusten puhumaan. Siitä tulee vain kiusallista.
    Mulle ei kannata ehdottaa ammattiauttajia. Niitä on nähty tämän elämän aikana jo ihan tarpeeksi.

    Piti vaan päästä avautuu. Sellanen päivä tänään.

    Sain monelta ihmiseltä mielipiteitä ja kannustusta jatkaa ”oikeaan suuntaan”. Oli vähän aikaa hyvä olo. Oli olo että ihmiset välittää.

    Mutta nyt on olotila tullut takaisin. Mun pitäisi keskittyä hyviin asioihin mitä mulla on.
    Mulla on työharjottelupaikka.
    Mulla on koti.
    Mulla on kissa.
    Mulla on tulevaisuus.

    Mut nyt toi helvetin tulevaisuus kummittelee taas. Mä en halua tätä elämää mitä mulla on. Mut mitä vittua mä haluan?

    Mä en halua sitä mitä mulla on nyt tulossa. Mut mä en tiiä mitä pitäis muuttaa et oisin tyytyväinen.

    Entinen kuvaamataidon opettajani laittoi naamakirja avautumiselleni viestin:

    Moi,

    päivityksessäsi mainitsit, että ammattiapua on turha ehdottaa. Ehdotan silti. Sun tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että olet todellakin sen tarpeessa. Vaikka olisitkin sitä kokeillut aikaisemmin, ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia nyt. Kaikilla on ahdistuneita olotiloja ja tyytymättömyyttä omaan itsensää ja ulkomuotoonsa jne, mutta tuo tuntuu kumpuavan syvemmältä.

    Se, että kerron sulle, että oot mun mielestä söpö, kaunis, ihana ja hauska ei varmasti kanna pitkälle, vaikka sitä vilpittömimmin tarkoitankin. Toivoisin, että hakisit/vaatisit saada apua noihin juttuihin, mistä tuo sun olotila todellisuudessa kumpuaa. Olet todellakin sen arvoinen. Toivottavasti ymmärrät sen. Toi sun ajatuskulku ei tule siitä, mitä olet, vaan siitä, mitä ajattelet. Ymmärräthän. Sä olet hyvä ja arvokas, mutta sun pitää vain ymmärtää se.

    Todella toivon, että olosi helpottuu.

     

    Mä en vaan usko et vaikka menisin kenelle tahansa juttelemaan mun asioista mikään ei muuttuisi mihinkään.

     

    Ja tiän et tää on vaa tauti joka puhuu, mut mun mielestä en oo kyl minkään arvonen.

    Murrwelo Posted inAhdistus, Itsesääli, Kyyneleitä | 4 Comments »

    4 Responses to “Itsekäs paska.”

  • Kannattaa sitä ammattiauttajan apua hakea kuitenkin, vaikkei uskoisikaan että auttaisi (masentuneilla on tapana ajatella epärealistisen pessimistisesti……) Sittenpähän olisi ainakin tehnyt ongelmalleen jotain.

    mus | At toukokuu 20th, 2013 1:03

  • Niih. Kaipa sitä pitäisi.

    On vaa se, et hyvinä hetkinä on nii hyvä olo et sitä ihmettelee miten sitä kykenee päätymään niin alas ku mitä sitä toisinaan päätyy, ja sit tietenki se, ettei nää kohtaukset onneksi kestä yleensä päivää pidempään. Vaikka on hyviä ja huonoja päiviä niin näitä oikein syviä kuoppia on harvemmin.

    Tämänhetkinen sosiaalinen statuksenikin aiheuttaa minulla suuresti stressiä, mikä nyt pääsääntöisesti aiheuttaa paniikkia ja kauhua. :I

    Murrwelo | At toukokuu 20th, 2013 21:40

  • Hejj~ oon jo jonkin aikaa lukenu tätä sun blogia, ja päätin nyt sit pitkän ajan jälkeen uskaltaa kommentoida n__n Tosiaan, luettelit tossa niitä hyviä asioita, mitkä sulla on. Ja vaikka tää ehkä kliseelta kuulostaakin, niin olen ihan satavarma että sinulla on ihmisiä jotka sinusta välittää.
    … Anteeksi, en osaa oikein kannustaa muuten. ._. ammattiavunkin kanssa on niin, että jos sinne ei itse halua niin eipä se yleensä autakkaan/ei oo motivaatiota tms.

    Loppuun pakko muuten kehua, että oot ihan uskomattoman hyvä piirtäjä. Keep going~ :3

    katala | At toukokuu 21st, 2013 9:28

  • Öhähöhä, en minä tahallani pitänyt viestiäsi piilossa, en vaan ole aijemmin päässyt joko sarjakuvablogit.com sivulle tai tietokoneelle ollenkaan. Mutta, oikein mukavaa tervehtiä sinua, uusi lukija 😀

    On mulla joitain ihmisiä, mut on myös se kun on ollut niin paljon huonoja kokemuksia kun on ollut tekemisissä ihmisten kanssa niin harvempaan minä tukeudun.. Kyseisen merkinnän jälkeen soitin ukolle ja uskaltauduin hänelle itkemään ahdistunutta oloa, se oli omalla tavalla helpottavaa kun sai puhua ihmiselle jota omalla tavallaan vielä pelkää ihan älyttömät määrät.

    Näinhän se on, oman kuoppani oon kaivanu ja loputtomassa oravanpyörässä juoksen tuon ammattiapu kysymyksen kanssa.
    Mutta kiitos kiitos ja toivottavasti viihdyt tulevassakin 🙂

    Murrwelo | At toukokuu 23rd, 2013 21:37

Leave a Reply