-
Mä en enää muista mun salasanoja
helmikuu 14th, 2018
Aloitin merkinnän teon aijemmin markkinalliset toimeenpiteet mielessäni tuleva popcult nääs on jälleen tähtäimessäni. Mutta sitten päätin toisin, sillä tuntui siltä että oli aika saada tämä suurempi uutinen ulos järjestelmästäni.
Juuri tällä hetkellä yritän aloittaa blogihömpötyksen tälleen stressittömästi enkä aijo panostaa niin paljon laatuun. Editointiin ja muuhun menee muuten liikaa aikaa, ja se on tuntunut ahdistavalta ajatellen blogin jatkuvuutta. Ihan oikeasti harmittaa miten vähäiseksi on bloggaaminen jäänyt… BTW. Olin unohtanut imgurin, sarjisbloggaajieni ja deviantarttini salasanan, sen verran pitkään olen ollut poissa maisemista… No oikeastaan kohta sen 9 kk
-
Migri ei oo mun lemppari.
heinäkuu 26th, 2017
Jossai välissä mie hävitän noi vanhat artikkelit. Toistaseks ottaa vaan suuresti päähän. Headerikin on jossain välissä varmaan asiallista päivittää. Oh dear.
En oikein sitten tiedä mitä muuta kertoa. Kaikkea kun ei voi kertoa. En tiedä miksi minä tein tämmöisiä valintoja. Mutta sen tiedän että en ole penaalin terävin kynä.. Toisaalta, sitähän minä en koskaan ole ollut.
Tiedän että edessä on tiukkoja aikoja, mutta jos ihminen joka on aika monta tuhatta kilometriä vaeltanu pakoon elinolojaan, uskaltaa ottaa sen riskin että kaiken menneen lisäksi hänen sydän särkyisi, niin miksi ihmeessä minun pitäisi pelätä kiintymistä ja jarruttaa. Toisaalta omalla historiallani koen, ettei sydänsurut loppujen lopuksi tapa.
Voisi toki ryhtyä jeesustelemaan että aikasemman parisuhteen päättymisestä ei ole tarpeeksi pitkä aika ja en ajattele selkeästi ja liibalaaba. Olen tehnyt omaa eroa jo koko vuoden 2017. En ollut onnellinen. Nyt olen vaikka henkinen statukseni onkin paskakasan luokkaa. Olen onnellinen paskakasa.En osaa sanoa milloin ja minkälaista aktiivisuustasoa blogissa tulee olemaan. Aikamoinen inspiksen puutos. Ku ei piirrä ni ei koe et oikee hanskaa mitään..
Aini. Harmi-kisu jäi entiselle ukolle. Meikäläisen lauma on nykyään vaan Saranan kokoinen :”'(
-
Ois tän päivälläki voinu julkasta.
toukokuu 29th, 2016
-
Tein ite ja säästin
maaliskuu 16th, 2016
Gib me luvsies.Ärsyyyyttää tuo wacomin ajurin vammailu, se heittelee tollasia paskoja läskiviivoja mun piirroksiin. ÄR.
Palaten tukkaan, tarkotus olisi blondata, värinpoisto ei vaan purru mun hiusten latvoihin. Ei sit ollenkaan.
-
Mielenkiintoinen perjantai
maaliskuu 6th, 2016
(Vähän väärästä kohtaa jatkuu piirros tuolla mut pikkujuttuja, unohtakaamme tämä.
Jatkuu..)
Kanyyliselfie!
Get the hospital look
Tikkiotsainen muija
Crime scene
Tuol vasemmalla puolella olevien tippojen keskellä löysin itteni nelinkontin, sit tässä keskemmällä mie seisoin ja nojasin kallioon odottaen pelastushenkilökuntaa.Mites teiän perjantai?
-
AaaAAaaaaahHhh.
helmikuu 9th, 2016
Mie oon ain ollu mielialalääkkeistä totaalikieltäytyjä kon tosiaan tuon isäpapan lääkkeiden käyttöä tuli seurattua vierestä sen lähemmäs 20 vuotta, mikä siis oli sellasta alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttöä jne jne jne. Sen verran epätoivonen alan tosiaan olemaan et ei meinaa tavanomaisesta elämisestä tulla mitään. En tee muuta kuin puran pahaa oloani tuohon ukkooni ja nukun.
JA tää helvetin syylisyydentunne. AH.
Mullon ny ollu jotaa helvetin flunssaa ja nuhaa ja poskiontelontulehdusta ja mä soimaan itteeni aivan järkyttävän paljon siit etten kykene käymään töissä. Mua hävettää ja inhottaa. Koen suunnatonta turhautuneisuutta siitä että oon näin saamaton. Sit tää kaikki tähän päälle viel ahdistaa.Kaikki projektit kaatuu kon ei oo energiaa. Mulla oli tuol devis toi piirros päivässä paska, mut ko sairastuin pari vko ensikerran tähän poskiontelontulehdukseen ni se jäi ja se harmittaa, mul oli nii hyvä flow.
Plus blogin päivittäminen tuntuu pahalta, sepä onkin suurin syy miksi miä oon nii julmetun epäaktiivinen viimeaikoina ollu. Hävettää olla olemassa. Hävettää niin pal.
Pähkinänkuoressa oon lahna ja lahnaan paljon, mut sit mie vedän naamarin päälle ja leikin etten oo lahna. Sit mä väsyn leikkimiseen ja pillitän töissä ja kotona ja julkisissa paikoissa ja siellä ja täällä. Eikä tää oo ihan hirveen kauheen kivaa enää.
Mut jos nää lääkkeet oikeesti auttais. Jos mä pääsisin ees vähän lähemmäs ”normaalia” ihmistä. Jos se ois vaikka vähän parempi naamio tai jotain, en tii. Miten sen pitäis ees vaikuttaa? ÖLRrDlk.
Anteeksi että mä vaan kitisen 8I
-
Huomionkipeä kakara.
tammikuu 24th, 2016
En kyl tiiä et piirtääks hiiret.. Ja jos piirtävät ni kuin paljon.
Tässä tapauksessa piirtävät paljon.
Mut hei, käykää kattomassa mun devii ja sanokaa mulle pöö ja ryhtykää mun kavereiks ja ja piirtäkää mun kaa ja ideoidaan kaikkee kivaa.
Plup.plöp.
-
Pierusoolo.
tammikuu 6th, 2016
Kaikkialla on vaan niin pal massiivisesti pahoja asioita ja mä tungen kaiken mun ulkopuolelle. Tai no pyrin tunkemaan.
On niin paljon asioita meneillään kaikkialla et must tulee ihan lahna mitä tulee miltein kaiken kanssa.
Jotenkin en ees jaksa. Mun energiataso on miinuksella, kaikki on vaan jotenkin väsyttävää.Mietin et syönköhän mä jotenkin väärin nii et mä en vaan sit jaksa mitään muuta.
Saatan tulevassa vaihtaa digitaalisen piirtämisen perinteiseen kynään ja paperiin.. Saa vaa nähä et jaksanko skannata ja muokata mitään..Kait mä oon vaan laiska.
-
Lännen nopein urpo
syyskuu 25th, 2015
Haluan vielä selventää, että tiedostan olleeni ämmä ja eipä ämmämäistä käyttäytymistä kannata koskaan katsoa hyvällä, olen tosin mielestäni sovitellut ruman käytökseni ja jotta minua ei inhota niin voin vaan tokaista että ihminen minäkin olen. Olisi puhdasta paskaa väittää ettenkö minä joskus olisi inhottava tietoisesti.
Olen siis ässän ja jiin ystävä (toivottavasti :”D) ja kaikenmaailman perseilyt on anteeksiannetut, toivon ma. Meikäläisellä on ollut vaan aika paljon työstämistä tiettyjen asioiden kanssa ja tilannetta ei helpota että olen sekaisin. Mut kun tän kontrollin vihdoin tajusin jättää pois kyydistä on helpottanut hieman. Jotenkin ollut kamalan kaoottista ja joka päivä tapahtuu jotain uutta lisäämään kaaosta.
Ei ole ollut myöskään helppoa olla kaveri samaan aikaan kun on työkaveri. Nyt vasta huomaan sen oikeasti.Tällaista tälläkertaa. Tööt.
-
Keittiöpsykologin päiväkirja osa yxi.
heinäkuu 30th, 2015
Ja lisäksi loppukevennys, olkaa hyvä:
Aattelin jo passiivisaggressiiviksuussisani kirjoittaa että nyt jatkan tietoista loppuun polttamistani, mut sit taas, jos oon negatiivisella asenteella ei voi muuta ku mennä päi vittua.
Toisinsanoen I’ve gotta to stay positive tai jotain.
Pieni toive, notta mahdollinen keskustelu pysyisi diplomaattisena ni ei tapella ja ja vihata toisiamme.
Haloo Helsinkikin sanoo että maailma on vihaan kyllästynyt. ULI ULI UU