-
*smäck*
lokakuu 29th, 2013
– On ääniefekti joka lähtee kun läimäisen itseäni poskelle.
Olen hyvin pahoillani käytöksestäni, tästä kyseisestä passiiviudestani. Olen pyrkinyt tässä nyt päivittämään joka kuukausi mutta eihän tämä nyt ole onnistunu alkuunsakaan.
Olen tänään lähdössä viimeistä päivää töihin ja palaan torstaina että en ole edes hirveän kauan matkassa tälläkertaa. Sen jälkeen minulla alkaa työharjoittelu laivassa joten en usko että hirveän paljon aktiivisempi tulen olemaan. Yritän ja pyrin mutta onko sellaisella koskaan valloitettu maailmaa?
Mutta jotain jännää kerrottavaa kuitenkin on. Ostin älytyspuhelimen ja minut saa sillä oikein helposti kiinni. Kirjoittaa vain KiK:in osoitekenttään Murwelo niin johan pitäisi löytyä urpeloa. Mulle saa enemmän kuin mielellään kirjoittaa. Mä haluan kuulua passiiviseen zombielaumaan.
Some täältä mä tuun 24/7.
-
Vloggaus sneak peak.
syyskuu 23rd, 2013
Koitan saada tän videon kokonaisuudessaan viel ennenko lähen torstaina taas merille. Siin taitaa olla tän kuukauden postaus silloin
Huomaattekste, oon tujus humalas ku nokka tuhisee tos jo 😛
-
Elämää ei sen enempää
elokuu 21st, 2013
Höpsis minä mitään tollasia ajattele, en en. Hyi minua.
On hölmöä sanoa että töiden ulkopuolelta ei kuuluisi mitään sillä on hirveän hankalaa olla ottamatta töiden, tai työajan jälkeen tapahtuneita tapahtumia ajatuksiin, varsinkin jos sieltä tulee viestiä perästä. Eli selvästikkin jotain on meneillään. Mutta aihe nyt on vähän sellainen jota en halua levittää ympäri ämpäri maita ja mantuja. Vaikka sitäkin on tullut jo tehtyä. Mutta vain ystäville.. No silti.
Laiva on muuten niin täydellinen BB talo ettei mitään rajaa, siel on jokasella osastolla oma pikku kommuuni ja se paskanpuhuminen on niin omaa luokkaansa. Mut mä rakastan sitä häppeninkii ympärillä 😀
Mut oon aika iloinen tähän elämäntilanteeseen. On säpinää ja tapahtumaa ja töitä.
-
Ak(-47, höhö) täytti 21
heinäkuu 29th, 2013
Ei muuten ollu 14.7 vaan 12.7 Ak tuli ja korjasi sen minulle 😯
Kyl mulla sillee jälkikätee käy ajatus kuinka moraaliton paska olen… Mut mä tiiän etten mä halua nyt mitään kiinteää suhdetta ja pysähtyä vain yhteen ihmiseen. Minna on ihanin otus ikinä, mutten tahdo suhdetta. Jos Minna olisi vain jaksanut olisin hänen kanssaan ollut limainen… Voi kyllä.
Se matti oli nii naamat et se katto kieroon. Sil oli muutenkin ruskeet silmät. Not my type at all.
Turussa siis vietettiin Ak:n synttäreitä. Ensin koko päivä flowparkissa ja sitten illalla vegasiin. Kerettiin päivällä käydä katsastamassa jokin sarjakuvaliikekin, oli hirveän söpö. Bää.
Oli yksi aikojen parhaimpia viikonloppuja.Niin ja keksittiin feikki-identiteetitkin. Minä olin Lumi. Siitä tuo Lumikki. Oli yllättävän helppoa mennä feikki-identiteetillä vain puhumaan ihmisille. Että se oli hauskaa.
-
Yksityiskohtia.
heinäkuu 29th, 2013
Tykkään tosta ihmisestä mun vieressä. Se tuottaa seurallaan mulle mahdottoman hyvän olon ja tulee oikeesti fiilis et on viel ihmisii joihin voi oikeesti luottaa.
Ja duckface.
Kiinnostuneille, käytiin kattomassa wolverine 3D. Oli ihan jees. Vähän paljon tapahtumaa yhessä elokuvassa mut ihan katsomisen arvoinen 🙂
Sensuuri kun en o ihan tasanvarma diggaago A-k siit et laitoin kuvan tänne. Ilme oli kuitenkin jätettävä vaikka silmien poisto söikin ison osan potentiaalia.. No anyways 😀 Mul on ollut jotain tapahtumaa. -
Heinäkuu pähkinässä
heinäkuu 29th, 2013
-
Pöljä muija ja tautinen kissi
kesäkuu 24th, 2013
—
-
Synnyin kaksi vuosikymmentä sitten.
kesäkuu 24th, 2013
-
Päiväkirjasyndrooman kumoamista.
kesäkuu 15th, 2013
Ja hän sentään kutsuu minua kuumien tunteiden kohteeksi :’D :D:D:D
Kyllähän ystäväni huonotkin asiat jakaisivat, itse vain hyvin huonosti tukeudun muihin nykypäivänä. Joskus sitten käy tommosia break downei mut se on ku padon asioita.
-
Itsekäs paska.
toukokuu 19th, 2013
Mulla on tässä nyt ollut oikeestaan aika paljon tällasia ahistuskohtauksia. Tänään taas iski yks.
Aikaisempi ahdistuskohtaus johtui ulkonäöstäni ja kaikesta mitä olen aikanani saanut aikaan ja naamakirjassa siitä kerroin.
<Avautuminen>
Tämä mielipide tulee harvemmalle minut tuntevalle kaverille yllätyksenä, mutta minun temppelini, kehoni, ruumiini, ruhoni on ruma, suuri ja epämuodostunut. Vihaan tätä, ja olen pyrkinyt hallitsemaan syömistäni erilaisilla keinoilla. Nyt minä astun julkisesti kaapista ulos. Edelleen haluan muuttua, mä haluan olla pienempi ja sirompi ja nätimpi. En halua lopettaa syömistä kokonaan. Olen tämän alkuvuoden liikkunut enemmän tehnyt enemmän syönyt vähemmän. Todennut että jos jatkan samalla tavalla minulle kehkeytyy tästä sairaus.Toisinaan mietin miksen mä ole tyytyväinen itseeni, miks mä en voi tiedostaa tämän urbaanilegenda-hyvännäköisyyteni samalla tavalla kuin ystäväni tiedostavat omansa? Mulla ei ole enää mitään selityksiä omalle käyttäytymismallilleni. Vihaan vaan itteeni niin paljon. Oon myös miettiny että miksi mä vihaan itseäni näin paljon. Etsin syyllistä ulkopuolelta. Olen siitä lähtien kun isä kännipäissään minua lähmi syyttäny isää kaikesta paskasta mikä mussa on väärin. Vihannu sitä ihmistä koska mä olen viallinen. Vihannu sitä koska mä en kelpaa kellekkään muulle ku sen sorkkimiselle. Sitä vihaa on korostanut vain se, että isäni käytös vaikutti edellisen parisuhteeni tuhoutumiselle.
Syytän itseäni koko aika siitä että olen tuhonnut miltei ainoat ystäväsuhteeni tässä kaupungissa ja koen tehneeni sen täysin kokonaan itse, en osaa nähdä tilanteen kokokuvaa. Sekä kaverieni käytös pönkittää mielikuviani siitä että minä olen tehnyt kaiken väärin. Minulle sanotaan yhtä ja toimitaan toisin kuin itse toimisin, en kykenisi sellaiseen selkärangattomuuteen. Siks mä olenkin yksin, koska mä olen niin anteeksiantamaton. Siks mut jätetään yksin. Kai. Tämä katkeroittaa minua.
Leikin joskus ajatuksella että kehitän itselleni puolitarkoituksella syömishäiriön. Eipä sekään kellekkään vahingossa tule. Jotta varmasti kutistuisin ja musta tulis pieni ja siro. Mutta sitten olen todennut että mitä jos mä inhoon itteeni ihan yhtä paljon vaikka olisin omalla mittapuullani ”hyvännäkönen”. Tässäkin asiassa mulla tosin astuu kuvaan järki. Mä en halua tuhota mun mahollisuuksia saada joku päivä lapsia. Mä en halua et vanhana mummona mulla ei osteoporoosi luut kestä liikkumista. Mä en halua loppupeleissä pilata tätä kehoa.
Musta on parhaimmillaan kehittymässä helvetin kärttynen, vihanen ja katkera ihminen. Mä en haluais sitäkään.
</avautuminen>Nyt kaikki tietää mitä mun päässä liikkuu. Mulle ei tarvi tulla tästä aiheesta kasvotusten puhumaan. Siitä tulee vain kiusallista.
Mulle ei kannata ehdottaa ammattiauttajia. Niitä on nähty tämän elämän aikana jo ihan tarpeeksi.Piti vaan päästä avautuu. Sellanen päivä tänään.
Sain monelta ihmiseltä mielipiteitä ja kannustusta jatkaa ”oikeaan suuntaan”. Oli vähän aikaa hyvä olo. Oli olo että ihmiset välittää.
Mutta nyt on olotila tullut takaisin. Mun pitäisi keskittyä hyviin asioihin mitä mulla on.
Mulla on työharjottelupaikka.
Mulla on koti.
Mulla on kissa.
Mulla on tulevaisuus.Mut nyt toi helvetin tulevaisuus kummittelee taas. Mä en halua tätä elämää mitä mulla on. Mut mitä vittua mä haluan?
Mä en halua sitä mitä mulla on nyt tulossa. Mut mä en tiiä mitä pitäis muuttaa et oisin tyytyväinen.
Entinen kuvaamataidon opettajani laittoi naamakirja avautumiselleni viestin:
Moi,
päivityksessäsi mainitsit, että ammattiapua on turha ehdottaa. Ehdotan silti. Sun tekstin perusteella vaikuttaa siltä, että olet todellakin sen tarpeessa. Vaikka olisitkin sitä kokeillut aikaisemmin, ei se tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia nyt. Kaikilla on ahdistuneita olotiloja ja tyytymättömyyttä omaan itsensää ja ulkomuotoonsa jne, mutta tuo tuntuu kumpuavan syvemmältä.
Se, että kerron sulle, että oot mun mielestä söpö, kaunis, ihana ja hauska ei varmasti kanna pitkälle, vaikka sitä vilpittömimmin tarkoitankin. Toivoisin, että hakisit/vaatisit saada apua noihin juttuihin, mistä tuo sun olotila todellisuudessa kumpuaa. Olet todellakin sen arvoinen. Toivottavasti ymmärrät sen. Toi sun ajatuskulku ei tule siitä, mitä olet, vaan siitä, mitä ajattelet. Ymmärräthän. Sä olet hyvä ja arvokas, mutta sun pitää vain ymmärtää se.
Todella toivon, että olosi helpottuu.
Mä en vaan usko et vaikka menisin kenelle tahansa juttelemaan mun asioista mikään ei muuttuisi mihinkään.
Ja tiän et tää on vaa tauti joka puhuu, mut mun mielestä en oo kyl minkään arvonen.
Page 6