• Helou my name is Sam

    syyskuu 16th, 2014

    *Tuli oikeasti hurjan hyvä fiilis siitä että muori muisti minun olemassaolon kon se tosissaan pari vuotta sitten ei muistanut äitiäni. Ja tuo käynti oli henkisesti hyvin rankka omaisille, sillä hän kävi myös läpi sitten isänikin kuoleman, eikä se mitään helppoa katsottavaa ollut kun muori itki miehensä ja poikansa menetystä. Raadollisinta oli se, että kun kyyneleet pyyhittiin hän oli jo unohtanut että kuka missä ja miksi.

    Silti, paras tunne oli se, kun muori minut muisti. Ei toki tämännäköisenä vaan sellaisena taaperona, mutta muisti silti. Eikä muori ollu muuttunu mun mielikuvista mihinkään.. Hänet kuitenkin viimeksi näin ihan liian monta vuotta sitten. (joku 7-15 vuotta). Hurja juttu tuo alzheimer.

Leave a Reply